Ensin aivan hurmaannuin:miten kukaan voi olla noin kärsivällinen, ymmärtäväinen ! Oli kyseessä isä, isoisä. isöäiti tai kirjailija aviomies niin päiväkirjankirjoittaja ottaa vastaa mitä annetaan ja on jopa onnellinen siitä.Hän seuraa ruohonkasvua ja lintuja, pohtii menneisyyttään ja soimaa itseään, kun hermostuu miehelle, joka kapakkakierokselta kotiuduttuaan herättää popituksella pojan aamuyöllä.Sivulauseessa käy ilmi, että kirjoittaja pitää itseään siipeilijänä, kirjailija on joka tienaa ja mitä ilmeisemmin myös määrää jopa naurettavuuksiin asti.Hurma hälveni ja tilalle tuli ärsyytyminen: onko pakko olla ihan noin nöyrä? "Pitää sietää." Kati Tervo kirjoittaa, kun kirjailija räiskähtälee luomisentuskissa.

Oli hauska tirkistellä Jari Tervon elämään, miten tämä sananikkari syyttää vaimoaan jopa ratikan kesäaikataulujen muutoksesta ja vaimo opettelee uudet aikataulut ettei toiste herra Kirjailijan tarvitse hermostua.Tai miten suurella intohimolla paneudutaan nurmikonhoitoon, kun vaimo leikkaa ruohoa kelpaa käsikäyttöinen leikkuri ( Kati ei toki edes tohdi ehdottaaa moottorilla varustettu ruohonleikkuria vaikka hommasta ei mitään tulekkaan) herra Kirjailijan on ensin itse todettava tämäkin tarve.Ensin tosiaakin ihmettelee miten onnellinen tämä nainen on, ei omaansa pyydä jne sitten ei pysty lukemaan päiväkirjoja edes loppuun.Hei! Pidä puolesi!!!Hae työttömyyskorvausta, jos et töihin mene, niin saat omaa rahaa!!!Itsenäisty!!!