Kyllä nyt on miehekäs olo, kun kuuntelin kotitöitä tehdessä Remestä, vauhtia ja vaaraalllisia tilanteita.Mieheni pitää näistä kovin, mutta itse en ole jotenkin päässyt makuun.Tämä "ikiyö" on mielestäni paras Remes,mutta enemmänkin sen historiallisen faktatiedon takia mitä kirjassa viljellään kuin itse tarinan takia.Pimeimmän Afrikan julma menneisyys aukesi ihan uudella tavalla ja siirtomaaherrojen psykopaattisuus mustia kohtaan tuli todeksi.Viha ja katkeruus sai tästä melko tarkasta kerronnasta ymmärrettävän viitekehyksen.

Tarina pyörähtää käyntiin, kun arvokuljetusauto ryöstetään harvinaisen röyhkeästi ja jotain omituista huomataan ryöstössä olevan. Suomen edustaja EU:n rikostiedusteluyksikössä oleva Antti Korpi ottaa vetovastuun tutkinnasta ja pian selviääkin etteivät asiat olekaan niin yksinkertaisia kuin aluksi luullaan.Tulilinjalla on niin globalisaatio, katollinen kirkko kuin turkistarhauskin.Samalla tutustutaan Korven yksityiselämään; väljähtyneeseen avioliittoon toisen uraohjuksen kanssa, poikaan, jota kumpikaan vanhemmista ei jouda töiltään kasvattamaan ja  äitiin, joka joutaa.

Antti Korpi on henkilöhahmona puhdasverinen sankari ilman huumorintajua tai joustavuutta.Tärkeilevä omantiesänkulkija ,joka potee kaikista ratkaisuistaan omantunnontusikia ja haaveilee pääsevänsä kalastamaan poikansa kanssa.Korvelle ei tule mieleen kysäistä pojaltaan haluaako tämä kalaan, Antti toki tietää parhaiten mikä kenellekin on hyväksi. Antti haluaa suojella poikaansa pahalta maailmalta naurettavuuksiin asti ,mutta silti paha maailma tulee, jopa kotiovelle!

Kirjailia maalaa taitavasti esiin fanaattisuuden kirouksen ja ajatuksen ylikansoittumisen radikaalista ratkaisusta.Kirja on kantaaottava, mutta välillä on vaikea nähdä kenen joukoissa lopulta seisotaan; vastutetaanko vai ollaanko terroristien kanssa samaa mieltä.Mutta onko sen väliä ,loppujen lopuksi.Kirja tuo esiin asioiden kaikki puolet, senkin puolen mistä ei haluaisi tietää.