Elokuussa 1939 viisi serkusta kokoontuu lomalle sukulaistaloon Cornwalliin kamomillanurmikkojen ja kallioiden keskelle.Sodasta kiirii jo huhuja ja serkuksille tämä loma onkin viattomuuden loppu, monessakin eri mielessä.Tällä lomalla juostaan viimeinen kauhujuoksu, joka on yhdelle heistä kuviteltua kauhua suurempi kokemus.

Teos seuraa serkusten ja muun suvun sekä heidän läheistensä elämää osin kertoen hetkestä nyt, osin sukulaisten muisteluina heidän matkustaessaan hautajaisiin jonka vainajan kanssa on maannut miltei koko suku.Sota luo uudet moraalisäännöt ja jatkuva kuoleman läheisyys auttaa ihmisiä elämään oman halunsa mukaan eikä toisia miellyttääkseen.Keskiöön nousee nuori Sofia, orpo, jota kukaan ei rakasta, sekä Helena, joka johtaa avioliiton kautta sukulaisiksi tulleita kuin patriarkka ikään.

On mielenkiintoista miten usein englantilaisessa kirjallisuudessa törmää naistyyppiin, joka on kaunis, josta miehet hullaantuvat ja joka itse ei kykene rakastamaan. Ehkäpä kykeneekin, mutta piilottaa sen "tuulenviemää"-hengessä..Jotenkin tuntuu, että tätä naistyyppiä ihaillaan kovastikin englantilaisten keskuudessa.Kirja suhtautuu myös lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön erimuodoissaan hyvin suvaitsevaisesti, jopa ymmärtäen.Rakastajat ja rakastajatteret ovat arkipäivää, seksi on eräs tapa viettää aikaa yhdessä.Toki rakkauttakin on, joskus  kaksi ihmistä rakastaa toisiaan jopa yhtäaikaisesti! Suurimmaksi osaksi rakkaus on epätoivoista, yksipuolista ja saavuttamatonta.Rakkaus on myös salattua, kiellettyä tai muuten epäsopivaa mutta aina tavalla tai toisella hankalaa.