Olen kuvitellut lukeeneeni kaikki Christiet, mutta kuinkas kävikään, kirjaston varastosta löytyi uusi tuttavuus "kolmas tyttö".Tämä teos on dekkarimamman myöhempää tuotantoa ( 1966) ja sen hetkinen nykyaika oli tunkeutunut kirjan sivuille.Poissa oli kartano milijööt ja hienot naiset siinä mielenssä kuinka ne on totuttu hänen kirjoihinsa yhdistämään.

Hercule Poirot toki on, vanhana ja parinaan tällä kertaa rouva Oliver ja tutkimuksen kohteene Norma, tuo kummallinen hippityttö, joka luulee tehneensä murhan. ruumista ei vain tahdo löytyä eikä murhaakaan mutta sotkuisia perhesuhteita maustettuna äitipuolella ja sillä leppymättömällä vihalla minkä vain nuori voi kokea.

Poirot on jo ymmällään, mutta muotokuva paljastaa totuuden eikä peruukaan ole osaton kun arvoitusta ratkaistaan.Rouva Oliver aisaparina on mainio, ei niin taustalle jäävänä mutta varmasti runsaalla mielikuvituksella varustettuna.

Suomentaja on ollut vedossa, en tiedä mikä idea on mielessä kangastellut, kirjan alku on todella kummallista suomea.Alkoi tehdä tiukkaa jo lukemisen kanssa mutta onneksi puolen välin tienoilla on palatti normaaliin suomenkieleen.